Hän on niin väsynyt, väsynyt tähän ainaiseen kuoleman läsnäoloon, viipyilevään Hetken odotukseen. Vieläkö huomenna täytyy jaksaa? Vieläkö tänään?

Hän istuu sairaalan odotusaulan penkille. Hän haluaa olla hetken yksin, omine ajatuksineen ja ahdistuksineen. Hän sallii itselleen hetken olla heikko, hetken itselleen ennen osastolle menemistä. Siellä hänen on oltava vahva, uskottava selviytymiseen. Silloin kyyneleet tulevat. Hän koettaa estää niitä tulemasta, mutta ei pysty, vaikka kuinka yrittää. Nekään eivät jaksa enää odottaa.

Hän nousee ja kävelee ulos, ettei kukaan näkisi, ettei kenenkään muun tarvitsisi ahdistua hänen tuskastaan. Hän istuutuu ulos penkille, nojaa selkäänsä puuta vasten ja itkee. Elämä on epäoikeudenmukaista. Miksi tämä kauheus tapahtui juuri minulle? Miksi meidän perheelle?

Hän tuntee jonkun istuvan viereensä. Hän ei halua katsoa, ei näin itkettynein silmin, kasaan lysähtäneenä. Hän ei juuri nyt jaksaisi kohdata ketään, ei selittää tuhannetta kertaa. Ei juuri nyt. Eikö hän saa edes itkeä rauhassa? Että jaksaisi kohta jatkaa takaisin sisälle sairaalaan.

Tulija kysyy: ”Voinko auttaa?” Hän ei nosta katsettaan, ei vastaa kysymykseen. Menisi pois ja antaisi hänen olla! Vierellä oleva on hiljaa, sanoo sitten: ”Sopiiko, että istun tässä hetken?” Hän nyökkää, vaikkei oikeastaan haluaisi.

He istuvat penkillä puun alla. Hän ei osaa muuta kuin itkeä. Itkua riittää, mutta vähitellen hänen itkunsa laantuu. Hän tietää, että sitä on vielä paljon jäljellä, mutta nämä kyyneleet on nyt itketty. Hän niistää nenänsä ja aikoo aloittaa keskustelun. Selittää, miksi hän tällä tavalla… Kokoaa itsensä ja avaa suunsa. Hän tuntee toisen koskettavan olkapäätään, antaa käden viivähtää hetken. Ei olekaan mitään sanottavaa. Kaikki on hyvin juuri siinä. Sitten ihminen nousee ja kävelee pois.

Hän nostaa päänsä ja katsoo ihmisen perään. Kuka se oli? Olikohan se enkeli? Etääntyvä selkä tuo hänen mieleensä naapurin Arskan.

Hän niistää vielä kerran nenänsä, kuivaa silmänsä ja poskensa. Hänkin nousee. Hän kävelee vahvoin jaloin suoraan kohti sairaalan sisäänkäyntiä.

Anne Pulkka
johtava diakoniaviranhaltija
Iisalmen seurakunta