Dialogissa on pohjimmillaan kyse hyvistä tavoista ja korrektista käyttäytymisestä. Ja sellainenhan on itsestään selvää, ettei omalle tavalle olla vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa tule juurikaan uhranneeksi ajatuksia. Ehkä pitäisi, sillä ihmisten välisen vuorovaikutuksen laadulla on suuri merkitys.

Mitä dialogissa on enemmän kuin missä tahansa työpaikkapalaverin keskustelussa? Dialogikeskustelu on taitoa ajatella yhdessä ja sovittaa erilaiset ajatukset yhteen siten, että jokainen saa keskustelusta jotain uutta itselleen. Se on verrattavissa peliin, jossa tärkeintä ei olekaan toisen voittaminen, vaan yhdessä pelaaminen ja yhdessä voittaminen. Hyvässä dialogissa kaikki osallistuvat keskusteluun ja tuovat näkemyksensä esiin.

Innovointi on päivän muotisana. Kaikkialla peräänkuulutetaan luovuutta ja innovaatiota kansakunnan pelastukseksi. Voisi ajatella, että tällainen puhe on kaukana ruohonjuuritason työn tekemisestä, mutta onko sittenkään? Oppiminen, kehittyminen ja uudistuminen vaativat pysähdyksiä, hetkiä jolloin yhdessä arvioidaan onnistumisia ja kehittämistarpeita. Näiden hetkien ei tarvitse olla pitkiä, mutta säännöllisiä niiden tulisi olla. Säännöllisyydellä luodaan työyhteisöön rakenne, joka toimii oppimisen tilana. Työhön saadaan tehtyä järkeviä parannuksia, kun ideat nousevat niiltä, jotka tuntevat työn parhaiten eli työntekijöiltä.

Entä sitten, jos kokouksessa keskustelu onnistu, vaan kerta toisen jälkeen juututaan riitaan tai entä jos kokouksissa kukaan ei sano todellista mielipidettään? Epämiellyttävä olotila ei ole yhdenkään kokouksen tavoite, mutta toisinaan asiat menevät aidosti eteenpäin, kun ei pyritä pakonomaiseen positiivisuuteen. Älä siis sorru välttelemään ristiriitoja, vaan jos haluat asian perinpohjaista läpikäymistä, kehitä kriisi. Toisaalta on tärkeää, että jokainen oppii taitavaksi kokouksiin osallistujaksi – perehtyy ennakkomateriaaliin, eikä aikaa käytetä naljailuun eikä liikaa kuulumisten kertomiseen.

Katariina Bergbacka
hallintojohtaja
Ylä-Savon seurakuntayhtymä