Jeesus huomaa kaikki meidät ihmiset yksilöinä, vaikka joku olisi vetäytynyt syrjään peitelläkseen vajavaisuuttaan.  Niin Jeesus huomasi syntymästään saakka sokeana olleen miehen sapattina matkallaan opetuslastensa kanssa temppeliin. Tuohon aikaan ihmisillä oli käsitys, jonka mukaan sokeus, muu vamma tai sairaus johtui joko vanhempien tai henkilön itsensä tekemästä synnistä.  Tämän käsityksen Jeesus tahtoi julistaa vääräksi kertomalla, että Jumalan teot tulisivat julki sokeassa miehessä.

Jeesuksen parannuskeino miehen sokeisiin silmiin oli jokseenkin outo, syljestä tehty tahna, jota hän siveli miehen silmiin. Tämä teko tarvittiin herättämään miehessä pieni usko, jota hän tarvitsi uskoakseen ja totellakseen Jeesuksen antamaa käskyä. Nimittäin, sylkihoidon jälkeen Jeesus lähetti miehen peseytymään Siiloan lammikolle, jolla oli tärkeä vertauskuvallinen merkitys, koska lammikolta noudettiin alttarille valeltava vesi. Jeesus halusi koetella miehen uskoa että kuuliaisuutta.

Tehtyvään Jeesuksen ohjeiden mukaisesti, mies sai näkönsä. Jeesus on maailman valkeus, jonka hän osoitti parantamalla sokean miehen.  Jeesus sanoo: ”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.” (Joh.8:12.)

Jos maltamme pysähtyä hetkeksi katsomaan ympärillemme, niin meidänkin päivittäisissä toimissamme kohtaamme ihmisiä, lähimmäisiämme, jotka kokisivat evankeliumina ja elämää parantavana valona jos pysähtyisimme ja kyselisimme kuulumisia, ehkä hetken aikaa kulkisimme rinnalla.  

Helena Nykänen

rekisteripäällikkö
Ylä-Savon seurakuntayhtymä

vt. kirkkoherra
Sonkajärven seurakunta