Viime aikoina on keskustelu paljon tietämisen ja uskomisen suhteesta. Jotkut ovat hylänneet uskon ja haluavat tukeutua vain tieteellisesti pätevään tietoon. Toiset taas hylkäävät tieteelliset teoriat kristinuskon vastaisina. Kolmannet ymmärtävät, että molempia tarvitaan.

Luen mielelläni luonnontieteen löydöistä kertovia yleistajuisia kirjoja ja artikkeleita, koska minua kiinnostaa se, mitä kaikkea maailmasta tiedetään. Tieteellisen tiedon kautta olen löytänyt paljon ihmeteltävää.

Maailma jossa elämme, on tavattoman monimuotoinen. Universumi on täynnä hämmästyttävän upeita asioita ja ilmiöitä. Ihmeellisintä on se, että tästä maailmankaikkeudesta löytyy myös olento, joka kykenee ymmärtämään tämän ihmeellisyyden: ihminen.

Tieteen maailmaa tutkiessani opin myös tietämään, mitä kaikkea ei ainakaan vielä ole pystytty selvittämään. Näyttää ilmeiselle, että on sellaisiakin kysymyksiä, joihin tiede ei voi koskaan vastata. Harva tutkija on rohjennut edes yrittää esittää kaiken kattavaa tieteellistä maailmanselitystä.

Tiedon lisääntyminen ei heikennä, vaan pikemminkin vahvistaa tunnettani siitä, että maailma kokonaisuudessaan on jotenkin mystinen. Mitä pitemmälle tiede kehittyy, sitä vähemmän todellisuuden luonne tuntuu avautuvan pelkkien tieteellisten teorioiden kautta. Niihin tutustuminen on vahvistanut kokemustani siitä, että olen osa jotakin suurta mysteeriä, jonka selittämiseen tieto ei riitä.

Uskon paikka ei ole siinä, missä tieto loppuu. Uskon ja tiedon työnjako ei mene näin: ”Vastaa sinä tuohon niin minä vastaan tähän.” Molemmat pohtivat samoja kysymyksiä, mutta eri tavoin. Myös uskoon liittyy paljon avoimia kysymyksiä ja mysteerejä. Siksi tarvitaan sekä tietoa että uskoa. Yhdessä ne voivat auttaa meitä ymmärtämään enemmän ja elämään paremmin.

Maailmankuvani ei siis ole yhteenlasku: tieto+usko. Pikemminkin se on kertolasku: tiedon ja uskon tulo on enemmän kuin niiden summa. Kummatkin ovat osa jotakin suurempaa, jonka ymmärrän vain hämärästi. Paavali puki tämän kokemuksen toiveikkaisiin sanoihin: ”Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä…” (1.Kor.13:12)

Lauri Jäntti

kirkkoherra

Lapinlahden seurakunta