sunnuntaille 16.3.2014

Jaoin omalla facebook-sivullani Ylä-Savon seurakuntayhtymän kesätyöpaikkailmoituksen, jutussa  oli valokuva virsikirjarivistä. Kaverini tiedustelivatkin, onko meillä piispan tai virsikirjojen järjestelijän paikka tarjolla. Kesätyötä hakevien nuorten vanhempana pidän erittäin tärkeänä, että mahdollisimman monelle nuorelle löytyy työtä. Usein kuuluu kuitenkin kysyttävän, mitä hyötyä työnantajalle nuorista kesätyöntekijöitä on.

Poikani on juuri menossa yo-kirjoitukset, tänään on yhteiskuntaopin vuoro. Pojat näyttävät ottavan opiskelun ja jännittävän elämän vaiheen rauhallisesti, eivätkä he muutoinkaan hätäile asioistaan. Ehkä hän hoitaakin hommansa paremmin kuin me vanhemmat osaamme ajatellakaan. Äitinä enemmänkin tulee mietittyä, miten se pärjää ja mitä siitä tulee.  Mieleen tulee omat muistot samasta ajasta ja oman ammattialan valinnasta. Miten päädyin tähän kirkon työhön ja tuliko valittua oikea ammattiala? Onko aivan varmaa, etten näin keski-iässä haluaisi vielä vaihtaa ammattia varsinkin, kun monet näyttävät niin tekevän?  Itse kävin lukion viimeisellä luokalla ammatinvalintatestissä ja varmaankin ala on kutakuinkin itselleni sopiva, vaikka en suositeltuja lakitieteen opintoja lähtenytkään suorittamaan.

Onko kirkon työ sitten huokutteleva opiskeluala nuorille ja miten kirkon virkoihin saadaan uusia työntekijöitä, kun paljon nykyisiä työntekijöitämme siirtyy eläkkeelle? Kun työmarkkinoille tulee vähemmän työvoimaa kuin sieltä poistuu, työnantajat joutuvat yhä useammin kilpailemaan osaavasta työvoimasta muillakin aloilla. Mahdollisten rakenteellisten muutosten samoin kuin talouden kiristymisen seurauksena seurakunnat voivat joutua vähentämään henkilöstöään.  On arvioitu, että kirkon 21 000:esta työntekijästä lähes 15 % siirtyy eläkkeelle vuosien 2014-2019 aikana.

Kirkkokin on laatinut oman rekrytointistrategian ”Meidän kirkko – tulevaisuuden työpaikka”.  Kirkon vahvuutena on monipuolisesti koulutettu ja ammattitaitoinen henkilökunta. Kirkko tarjoaa henkilöstölle hyvät palvelussuhteen ehdot (mm. vuosiloma, perhevapaa, työaika) työtehtävissä, jotka ovat useimmiten toistaiseksi voimassaolevia. Myönteisiä mainetekijöitä ovat myös työpaikan pysyvyys sekä merkityksellinen ja monipuolinen työ. Kirkkotyönantaja on koulutusmyönteinen, ja kaikilla henkilöstöryhmillä on mahdollisuus osallistua työnantajan järjestämään henkilöstökoulutukseen. Työntekijöiden kontaktit opiskelualaansa miettiviin koululaisiin, opiskelijoihin ja seurakunnassa oleviin harjoittelijoihin ja työssäoppijoihin ovat erityisen tärkeitä.  On havaittavissa, että kirkolliseen koulutukseen hakeutuu yhä enemmän henkilöitä, joilla on takanaan muu koulutus ja työura tai he ovat olleet muissa tehtävissä kirkon palveluksessa. Heillä on jo hankittua tietotaitoa työelämästä ja he ovat erittäin motivoituneita kirkon työhön.  Kirkon ja seurakuntien on kuitenkin omalta osaltaan vaikutettava siihen, että kouluttaviin oppilaitoksiin saadaan kirkon työstä kiinnostuneita opiskelijoita, ja että kirkollinen työ houkuttelee nykyistä enemmän ammatinvalintaa pohtivia miehiä, naisia kun kirkon työntekijöistä on suurin osa.

Miten ja  millä eväin sitten työelämässä pärjätään, kun/jos työpaikan on onnistunut itselleen saamaan. Nuorten ikäluokkien johtamisen tulee olla erilaista kuin aikaisemmin. Rekrytoinnin, talouden ja rakennemuutosten haasteet edellyttävät seurakunniltakin erilaista paneutumista työn kehittämiseen ja henkilöstön työhyvinvointiin. Niin tärkeää kuin tyky-setelien ja virkistyspäivien järjestäminen henkilökunnalle onkin, kaikista tärkeintä kuitenkin on mielekkään työskentelytavan järjestäminen eri työtehtäviin. Kun työ sujuu ja työntekijä onnistuu itselleen tärkeillä työn osa-alueilla, työhyvinvointi ja työmotivaatio vahvistuvat. Työn sujuvuuden ongelmat ja epäonnistumisen tunteet puolestaan uhkaavat työhyvinvointia. Työyhteisön jaksamisongelmat ovat merkkejä työn muutoksesta; vanhat tavat tehdä työtä eivät enää toimi, ja työtä tulee kehittää. Nämä näkökulma tuntuu lohdulliselta ja mahdolliselta toteuttaa, sillä ei kun töihin vain miettimään uuden toimintatavan kokeilua, uuden oppimista, vanhasta poisoppimista ja uusien työmotivaation lähteiden hakemista. Työpaikalla häiriöt ja hässäkät kuitenkin kertovat, että toiminta kehittyy. Lisää tästä työyhteisön kehittämisen näkökulmasta voit opiskella Työterveyslaitoksen uudesta julkaisusta ”Yhteinen muutos – työhyvinvointia työtä kehittämällä”.

 

Katariina Bergbacka

hallintojohtaja

Ylä-Savon seurakuntayhtymä