Miten työt sujuvat työpaikalla nykyään ja miten työssä jaksetaan vielä nykyistä pidempään? Auttaako työurien pidentämiseen ja työntekijän jaksamiseen lisätty liikunta, lääkkeet, oikea ruokavalio, kuntoutus, terapia vai työnohjaus vai tarvitaanko kaikkia niitä? Riittääkö, kun lopettaa tupakoinnin ja alkoholin käytön? Entä kimppaliikunnan järjestäminen töissä, miten kannattavaa se on? Onko työntekijän omalla vastuulla tsempata ja näin ollen selvitä työpaikalla missä olosuhteissa tahansa? Ihminen on kokonaisuus, onhan?

Työterveyshuolto, työsuojeluvaltuutetut ja -päällikkö tekevät parhaansa ja lainsäädäntö on selvää työntekijän suojelemiseksi: vaarat ja haitat on arvoitava säännöllisesti ja työnantajan vastuulla on puuttua välittömästi havaittuihin epäkohtiin. Työsuojelutarkastajatkin muistavat työpaikkoja säännöllisesti ja tarkastuksissa varmistutaan, että työpaikalla toimitaan säädösten mukaisesti. Työntekijöiden ja työnantajan tukiverkosto onkin siis kattava ja tietoa on saatavilla paljon, mutta riittääkö tämä laaja tukivalikoima työssä jaksamiseen, vaan tarvitaanko laajaa asennemuutosta ja entistä ennakkoluulottomampaa vuoropuhelua työpaikalla?
 
Olisiko syytä löysätä välillä mahdottomalta tuntuvien vaatimusten edessä sekä työpaikalla että kotona: jättää liiallista ruoka- ja liikuntaintoilua vähemmälle, vähentää siivousta ainakin kotona, hoitaa yhdessä sovittuja työtehtäviä töissä yhdessä keskustellen ja ottaa mukaan ne ihmiset, joille asiat kuuluvat ja järjestää säännölliset kokoukset, jossa asioita käsitellään. Keskustellaan tasaveroisesti. Lisäksi järjestetään työ uudella tavalla niin, että työtehtävät sujuvat ja työntekijöillä on mahdollista tehtävistään selvitä. Riittäähän vähempikin, riittäähän?

Katariina Bergbacka
hallintojohtaja
Ylä-Savon seurakuntayhtymä