Kynttilät syttyvät tänään sankarihaudoillamme. Ne muistuttavat, että maamme itsenäisyydessä on ollut vakavia vaaran vaiheita. Yhden sukupolven tehtäväksi tuli sotaa käymällä turvata Suomen itsenäisyys ja meidän elämämme kehittymisen mahdollisuus. Se toi suurta kärsimystä moniin perheisiin.

Suomen 98-vuotismerkkipaalu ei siis ole itsestäänselvyys. Tähän juhlapäivään on tultu monien tuskien kautta. Me olemme EU:iin liittymisen myötä vapaaehtoisesti sitoutuneet kansainvälisiin sopimuksiin. Ne ohjaavat monin tavoin jokapäiväistä elämäämme. Euron myötä luovuimme omasta valuutastamme ja Schengenin sopimuksen myötä sitouduimme yhä enemmän muihin maihin. Kansainvälistymisen myötä myös itsenäisyytemme muuttaa muotoaan. Jos itsenäisyydellä tarkoitetaan täyttä itsemääräämisoikeutta, sitä ei enää ole.

Kansamme koostumus on myös muuttunut. 25 vuotta sitten maamme väestöstä ulkomaalaisia oli 0,5, %. Nyt heitä on yli 5 %. Turvapaikanhakijoiden määrä on moninkertaistunut edellisvuosista. Muutos on ollut nopeaa. Kelloa emme voi kääntää taaksepäin eikä elämässämme ole peruutusvaihdetta. Tänään elämme tällaisessa Suomessa ja huomisesta emme vielä tiedä. Se huolettaa monia.

Olisi hyvä silti muistaa, että maamme on tänään vauraampi kuin koskaan, terveempi kuin koskaan ja edelleen yksi maailman turvallisimmista paikoista elää ja tehdä työtä. Arkkipiispa Kari Mäkistä siteeratakseni ”kriisi on siellä – ei täällä”. Kiitos siitä kuuluu menneille sukupolville, ja meidän tehtävämme on välittää tämä tuleville polville.

Ei ole sattumaa, että sankarihautausmaat sijaitsevat yleensä kirkon vieressä. Se muistuttaa siitä, että kaikki elämän ohjakset eivät onneksi ole vain ihmisten käsissä. Olkoot maamme asiat niin tai näin, olkoon edessämme menestystä tai koettelemusta, kirkon kellot soivat tänään kertoakseen, että kaiken keskeltä nousee rukous vireälle syntymäpäiväsankarille.

Olli%20Kortelainen_web_Varpaisj%C3%A4rve

Olli Kortelainen
kirkkoherra
Varpaisjärven seurakunta