”Kun jonkun löytää joka rakastaa.

Ei täällä rakkautta näyttää saa,

se täytyy salata ja vaientaa.”

Nämä Kristiina Halkolan v. 1966 eetteriin kajauttamat sanat ja sävelet rakastamisen vaikeudesta soivat päässäni kun mietin tulevan pyhän kirkollista sanomaa Rakkauden kaksoiskäskystä. Tosin muutkin artistit, mm. Leevi, Pelle ja Juice ovat pohtineet samaa asiaa omilla tahoillaan. Rakkaus lieneekin se tunnetuin laulun aihe, ja hyvä niin, koska muuten jäisi paljon sanomatta siitä ja sen vaikeudesta.

”Älkää rakastako maailmaa, älkää sitä, mikä maailmassa on” –sanoo Raamattu.  Älkää rakastuko myöskään taloihinne tai autoihinne, kesämökkeihinne tai purjeveneisiinne. Tällaista listaa voisi luetella loputtomiin. Itsekin kuulun tähän onnettomien joukkoon, jonka päivä on pilalla jos autoon tulee lommo tai lämminvesivaraaja lakkaa toimimasta. Tällainen elämä on itse asiassa helppoa, koska omat mielialavaihtelut voi pistää tekniikan tai jonkun muun kasvottoman piikkiin, ja aina on hyvä syy olla olematta onnellinen.

On ollut ilo tuntea sellaisia ihmisiä joista huokuu rakkaus toisiin ihmisiin. Yleensä he myös rakastavat Jumalaakin. He harvoin masentuvat mistään ja tuskin koskaan sanovat ei. Omat asiat voivat odottaa jos joku tarvitsee apua,  työtunteja ei silloin lasketa. Voisi ajatella, että tuohan on suorittamista, yhdenlaista tekopyhyyttä, mutta kun ei ole.  He ovat vilpittömiä rakkaudessaan. Minä kadehdin heitä.

He ovat oivaltaneet tuon ehkä tärkeimmän käskyn: ”Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi ja koko voimallasi, ja  rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”. Siinä sitä on pähkinää purtavaksi. Jeesus haastettiin puhumisistaan tuon tuostakin. Samaa voisi tapahtua tänäänkin vaikkapa jossakin huoltoaseman kuppilassa. Muuan lakia hyvin tunteva kysyi kerran Jeesukselta käskyistä: ”No, mitteepä arvelet, mikäpä lie se suurin käsky kaekista?  Jeesus vastasi tuolla rakkauden kaksoiskäskyllä, ja lyhyen keskustelun päätteeksi sanoi lopuksi lohduttavat sanat: ”Sinä et ole kaukana Jumalan valtakunnasta”. Ja tähän vielä lisätään, että kukaan ei rohjennut kysyä Jeesukselta enää mitään.

Rakastaisinko sanoin vai teoin? Ei liene väliä, molempi parempi. Sanoja kaivataan mutta tekoja pukkaa tulemaan. Jokainen valitsee oman tapansa rakastaa. Voisimme aloittaa vaikka Jumalasta, luojastamme, ja siirtyä pikkuhiljaa konkreettiselle  tasolle omaan elinympäristöömme ja perheisiimme.  Niin, ja sitten olisi vielä ne muidenkin maiden ihmiset ja asiat. Tekemistä riittää.

Jyrki%20Kiukkonen_web_Pielaveden%20seura

Jyrki Kiukkonen                                                                                                                                            nuorisotyönohjaaja

Pielaveden seurakunta