Kesän alkaessa kirkkovuodessa siirrytään ns. juhlattomaan puoliskoon.

Jeesuksen elämäntarinaa seuraavien juhlapyhien sarja päättyy helluntaihin. Sen jälkeen alkaa puolen vuoden pituinen helluntain jälkeinen aika.

Sinä aikana suurin osa pyhäpäivien nimistä on kuin käräjäoikeuden arkistoluettelosta: esimerkiksi tänään on 3. sunnuntai helluntaista. Kun sen perään kerrotaan vaikkapa että 2. vuosikerran 2. lukukappale on 1. Korinttilaiskirjeen 1. luvun jakeet 26-31, niin arkistonhoitokurssia käymätön seurakuntalainen saattaa pudota hyllyltä. (Kirkkoslangilla asia voidaan esittää vielä kryptisemmin: 3.sunn.hell., 2vsk, 2.lukukpl: 1.Kor.1:26-31.)

Näitä juhlattoman puoliskon numeroituja sunnuntaipäiviä nimitetään sakastissa arkipyhiksi, vaikka sana tavallisemmin tarkoittaa viikon arkipäiville osuvia juhlapyhiä. On vaikea keksiä sopivampaa sanaa kuvaamaan sunnuntaipäivää, joka ei ole juhlapyhä. Jos joku keksii, kertokoon.

Suomen kielessä sana ”pyhä” on muiden merkityksiensä ohella sanan ”sunnuntai” synonyymi. ”Pyhänä ei ole kauppa auki”, sanottiin ennen. Enää sekään ei pidä paikkaansa.

Sunnuntai on kuitenkin jollakin lailla pyhempi kuin muut viikonpäivät. Se ei ole arkipäivä, vaan pyhä päivä.

Tälle seikalle on kaksi selitystä. Ensimmäinen on se, että Jumala loi pyhäpäivän lepäämällä luomisen jälkeen seitsemännen päivän. Tuo päivä on lauantai, joka oli ja on yhä juutalaisten sapatti.

Toinen selitys on se, että Jeesus nousi kuolleista sunnuntaina. Siksi kristityt tekivät siitä pyhäpäivän. Jokainen sunnuntai on sittenkin juhlapyhä: ylösnousemuksen juhla.

Pyhäpäivän paikkaa uskallettiin siirtää, koska Jeesuksen ylösnousemus on tärkeämpi tapahtuma kuin maailman luominen. Miksi?

Siksi, että ylösnousemus tuo viestin tulevaisuudesta. Uskomme mukaan silloin herätetään kaikki kuolleista ja kaikki luodaan uudeksi. Sitten elämä onkin yhtä pyhää.


Lauri Jäntti, kirkkoherra, Lapinlahden seurakunta

Lauri%20J%C3%A4ntti_web_Lapinlahden%20se