Apostoli Paavalin kuoltua (64 jKr.) hänen uskonnollista perintöään vaali koulukunta, joka koostui aluksi hänen nuorimmista työtovereistaan ja myöhemmin heidän työnsä jatkajista. Näiden ”paavalilaisten” kirjallisen tuotannon hedelmää on UT:n Efesolaiskirje (Ef.) Se on kirjoitettu ensimmäisen vuosisadan lopulla.
Antiikin aikana oli normaali käytäntö, että kirjoittaja ilmoitti teoksensa kirjoittajaksi aikaisemmin eläneen henkilön hankkiakseen teokselleen arvovaltaa tai kunnioittaakseen kirjoittajakseen nimeämää henkilöä. Tekijänoikeuslait ja plagiointikiellot ovat syntyneet vasta kirjapainotaidon keksimisen jälkeen.

Ef. ei ole varsinainen kirje, vaan opillinen tutkielma eräistä kristinuskon perusasioista, joita luettiin seurakunnan kokoontumisissa. Ef:n keskeinen aihe on kirkon ykseys. Seurakunta ei enää ole vain Kristukseen uskovien yhteen kokoontunut joukko, vaan ”kirkko” laajemmassa merkityksessä. Kristus on kirkon pää ja maailmankaikkeuden hallitsija, joka on yhdistänyt juutalaiset ja pakanat yhdeksi kirkoksi.

 Paavali odotti Kristuksen paluun tapahtuvan hänen elinaikanaan. Paavalin seuraajien aikana Kristuksen pikaisen paluun odotus väistyi taustalle, kirkko organisaationa virkoineen alkoi muodostua ja kirkon oli mukauduttava elämään maailmassa, joka ei ollutkaan katoamassa.

Kristityt ovat Ef:n mukaan Jumalan perhettä, joka on apostolien ja profeettojen perustuksella rakennettu, kulmakivenä itse Kristus Jeesus. ”Kulmakivi” tarkoitti alun perin rakennuksen ylintä, viimeistä kiveä, jonka paikoilleen asettaminen saattoi rakennuksen valmiiksi. Se on myös Varpaisjärven kirkon 110-juhlavuoden teema.

Mitä sitten tarkoittaa kielikuva ”Jeesus on kulmakivi”? Kirkko tuntee sen eri tavoin ajattelevien jäsenten mielipiteiden jyrkkien erojen ja yhteiskunnan asettamine paineiden keskellä hajoavan liitoksistaan. Mielestäni kulmakivi pitää kuin pitääkin sen silti koossa tänään – ja vielä huomennakin.

Olli Kortelainen
Varpaisjärven seurakunnan kirkkoherra