Eläkkeellä oleva kappalaisemme Teuvo Rönkkö kertoi kokemuksestaan, kun virastoon oli saapunut henkilö joka ilmoitti, että lapselle pitäisi antaa nimi. Teuvo huumorimiehenä oli siihen sanonut, että antakaa vain, sehän on vanhempien tehtävä, meidän tehtävä on kastaa lapsi. Asia varmasti tuli hoidettua kaikin puolin, mutta kyllä tähän sisältyy ihan ajattelemisenkin aihetta. Tilastot kertovat siitä, kuinka yhä useampi lapsi jää kastamatta. Tämä lienee yleisempää suurissa kasvukeskuksissa kuin täällä maaseudulla.

”Siitä tulikin Laura Jenna Ellinoora Alexandra Camilla Jurvanen, lienee useampi etunimi turva sen pienen ihmisen”, lauloi aikanaan Leevi And The Leavings. Nimillä on merkitystä. Ne periytyvät sukupolvilta toisille ainakin jossain muodossa. Isovanhemmat jännittävät kastetilaisuudessa, jatkuuko perintö siltä osin. Julkkisten nimet ovat myös kysyttyjä, oman aikansa lapsia hekin. Rippikoulussa katsomme nimikirjasta nuorten nimiä ja niiden alkujuuria. Yllättävän moni nimi on johdannainen Raamatun henkilöiden nimistä.

Kasteessa tapahtuu jotain merkittävää. Sitä tuskin kukaan pystyy selittämään ja liekö tarviskaan. Jumala ottaa siinä lapsen omaan perheväkeensä ja lupaa pitää siitä huolta. Meille on tärkeää kuulua myös isompaan kokonaisuuteen, kristittyihin. Näihin aikoihin on hyvä muistella omaakin kastetta ja siihen liittyviä asioita. Kummina toimiminen tai omat kummit kuuluvat olennaisesti asiaan. Harva pystyy elvistelemään sillä, kuinka onnistunut on kummin tehtävässään. Itse ainakin koen sen vaikeaksi ja tunnen siitä suurta riittämättömyyttä. Olen huomannut, että nuoret kyllä arvostavat sitä jos heitä pyydetään kummiksi, ja moni tietääkin jo kesällä rippikoulussa, että kummin tehtävä odottaa. Olen myös huomannut sen, että jo aikuiset omat lapseni hoitavat tuota tehtävää mallikkaasti.

Itse sain kummilahjaksi lusikan, johon on kirjoitettu strategiset mitat, syntymäaika ja paikka. Se on minulla vieläkin tallessa ja se on tärkeä. Molemmat lapsemme ovat kastettu loppiaisena ja poltamme silloin kynttilää kummeilta saadussa kastekynttilän jalassa. Meidät kaikki on nimeltä kutsuttu. ”Sinä olet minun”, sanoo Jumala. Eikö se ole turvallista? Siitä on hyvä ponnistaa tähän tulevaankin vuoteen.

Jyrki Kiukkonen

nuorisotyönohjaaja

Pielaveden seurakunta