Viime vaalikaudella (2011 – 14) Varpaisjärven seurakunnan viidestä työntekijästä vaihtui kolme. Lisäksi tarvittiin kausityöntekijöitä ja pitkien virkavapaiden tuuraajia. Uusien työntekijöiden rekrytointiprosessit olivat mielenkiintoisia. Avoinna olevista työpaikoista ilmoitettiin tietysti työvoimatoimistoon.

Erääseenkin avoinna olevaan työpaikkaan tuli kymmenkunta hakemusta. Yllätys oli suuri, kun ryhdyin lukemaan hakemuksia. Osa niistä oli niin kieli poskessa kirjoitettuja, että ajattelin kyseessä olevan vitsi. Kun ryhdyin selvittämään asiaa, tuli ilmeiseksi se, että näillä henkilöillä ei ollut aikomustakaan tulla valituksi seurakunnan työntekijäksi.  Jollekin viranomaiselle piti vain osoittaa, että henkilöt aktiivisesti hakevat työtä, ja näin henkilöt säilyttävät myös työttömän sosiaalietuutensa.

Olen tottunut siihen, että työpaikkaa haetaan työhön pääsemiseksi eikä työhön joutumisen välttämiseksi. Jokin tässä kansallisessa työvoimapolitiikassamme on mennyt pahasti pieleen. Voisiko huhtikuussa valittavat uudet vallanpitäjät tehdä asialle jotain? Jokainen meistä osaa jotain ja jokainen on jossain hyvä. Kukaan ei ryhdy uuninpankopojaksi tai –tytöksi silkasta kiusantekemisen halusta yhteiskuntaa vastaan. Maamme systeemi on vain muotoutunut sellaiseksi, että tekemätön työ ja työn tekijät eivät oikein kohtaa virallisen järjestelmän kautta. Tästä syystä jotkut syrjäytyvät, ja se vasta yhteiskunnalle kalliiksi tuleekin.

Kirkkotyönantaja arvostaa osaavia työntekijöitä, sillä jo Raamatunkin mukaan työmies on palkkansa ansainnut eikä puivan härän suuta pidä sitoa. Onneksi Varpaisjärven seurakuntaan on tähän asti saatu osaavia tekijöitä. Valitettavasti vaan puskaradio on ollut parempi rekrytointikanava kuin työvoimatoimisto. Koska Ylä-Savon seurakuntayhtymä on merkittävä metsänomistaja, voisikin sanoa, että nyt olisi kirveellä töitä – sekä sanonnan kuvainnollisessa että konkreettisessa mielessä.

Olli Kortelainen
kirkkoherra
Varpaisjärven seurakunta