Eräs nyt jo tuonilmaisiin siirtynyt kirkolliskokousedustaja kertoi hupaisan anekdootin. Kirkolliskokouksessa oli juuri äänestetty naispappeudesta. Muuan toimittaja oli käytävällä haastattelemassa edustajia. Eräs vastaan äänestäneistä oli kohtalaisen tukeva vanhempi mies. Pienikokoinen nuori naistoimittaja katsoi häntä alhaaltapäin aranoloisesti kysyessään: ”Miten päädyitte vastustavaan kantaanne?” Mies risti pulleat sormensa suuren vatsansa päälle, katsoi toimittajaa alaviistoon ja sanoi römeällä äänellä: ”Paastolla ja rukouksella.”

Näin paastonaikana ei ole vaikea löytää neuvoja ruokapaastoon, juomapaastoon, somepaastoon, ekopaastoon, ostospaastoon ja ties mistä asiasta paastoamiseen. Monet jopa noudattavat näitä ohjeita, joista useimmat ovatkin varmaan aivan paikallaan. Paasto on jostakin luopumista, jotta jollekin tärkeämmälle jäisi enemmän tilaa.

Raamatussa puhutaan paljon paastosta, mutta varsinaista paaston määritelmää sieltä ei löydy. Sitä ei tarvita, sillä sanalla tarkoitetaan yksinkertaisesti syömisestä ja joskus myös juomisesta pidättäytymistä. Raamatun paastot kestävät vajaasta päivästä jopa neljäänkymmeneen päivään.

Raamatussa paastoon liittyy lähes aina rukous ja usein myös katumus. Yleensä paastoa pidetään jonkinlaisena vapaaehtoisena kärsimyksenä. Esimerkiksi Paavali sanoo: ” Olen raatanut ja nähnyt vaivaa, valvonut paljon, kärsinyt nälkää ja janoa, paastonnut usein, palellut vähissä vaatteissa.” (2.Kor.11:27)

Tällaisella paastolla tavoitellaan sitä, että ihminen voisi kuulla Jumalan puhuvan hänelle. Jostakin syystä niin näyttää tapahtuvan helpommin silloin, kun ihminen on tavallista heikommassa hapessa. Tällaisesta Jumalan puheesta paastoon liittyen on esimerkkejä Raamatussa. Mm. Apostolien Teot 13:2: ”Kerran, kun he olivat palvelemassa Herraa ja paastoamassa, Pyhä Henki sanoi:…”

Jeesus antoi simppelit ohjeet paastoamiseen: Älä ole synkän näköinen äläkä tekopyhä. Älä näytä paastoasi ihmisille, vaan Jumalalle. (Matt. 6: 16-18) Tämän ohjeen vuoksi paastosta puhuminen - varsinkin omasta paastoamisesta - on tarpeetonta. Kaikenlaisia ohjeita toki voidaan jakaa ja noudattaakin, mutta perimmältään paasto on ihmisen ja Jumalan välinen diili.

Kuuluuko diiliin sitten se, että Jumala puhuu paastoajalle antamalla vaikkapa ohjeet siitä millä lailla kirkolliskokouksessa tulee äänestää? Luulenpa, että sekin asia jää paastoajan ja Jumalan väliseksi henkilökohtaiseksi asiaksi.

Lauri Jäntti
kirkkoherra
Lapinlahden seurakunta