YK:n ihmisoikeuksien julistus alkaa: ”Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan.” Tämä julistus linjaa vapauden ihmisten tärkeimmäksi oikeudeksi.

Vapauden aate nousee kristillisestä etiikasta. Martti Luther kirjoitti kirjasessaan Kristityn vapaudesta: ”Kristitty ihminen on kaikkien asioiden Herra, täysin vapaa eikä kenenkään alamainen.”

Vapausopin juuret ovat Raamatussa. Paavali kirjoittaa: ”Vapauteen Kristus meidät vapautti.” (Gal.5:1) Hän tarkoitti erityisesti vapautta kaikenlaisesta lain orjuudesta, sillä lakia noudattamalla ihminen ei voi ansaita pelastustaan.

Vapaus on siis jotakin luovuttamatonta ja ehdotonta. Vapaus tarkoittaa aitoa mahdollisuutta valita joko oikein tai väärin. Siellä, missä ihmisellä ei ole valinnanvapautta, häneltä ei voida vaatia myöskään moraalista vastuuta.

Esimerkiksi tappaminen on ilmiselvästi väärin. Silti sotilas voi tappaa syyllistymättä henkilökohtaisesti vääryyteen. Miksi? – Siksi, ettei hänellä ole valinnanvapautta. Sotilas ei toimi oman valintansa mukaan, vaan on velvoitettu tottelemaan toisten antamia käskyjä.

Siksi sotilaan surmatöistä ei kanna vastuuta hän itse, vaan se, joka on komentoketjun huipulla. Tosin sotatilanteessa silläkään taholla ei aina ole valinnanvaraa.

Onko sitten oikein, että pakolainen lähtee kotimaastaan ja hakee turvapaikkaa luotamme? Kyllä, jos hänen on ollut pakko lähteä. Juuri tätä pakkoa turvapaikkaa myönnettäessä punnitaan. Huomaa, että sana ”pakolainen” on sukua sanalle ”pakko”. Pakolaisella ei valinnanvapautta.

Vapaus on aina kytkettynä vastuuseen. Sillä, jolla on vapaus valita, on myös vastuu valinnoistaan.

Siksi vapauteen liittyy aina velvoite valita oikein, vaikkei se olekaan pakko. Siellä, missä julistetaan vapautta, annetaan samaan hengenvetoon oikeat suuntaviivat vapauden käyttämiseksi oikein.

Ihmisoikeuksien julistus jatkuu alkulauseensa jälkeen näin: ”Ihmisille on annettu järki ja omatunto, ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä.”

Luther puolestaan jatkaa vapauden julistustaan: ”Kristitty ihminen on kaikkien palvelija, itsensä täysin toiselle antava, kaikkien alamainen.”

Ja Paavali täydentää opetustaan: ”Sillä vaikka minä olen riippumaton kaikista, olen tehnyt itseni kaikkien palvelijaksi.” (1. Kor. 9:19.)

Vapaus ei siis tarkoita vastuuttomuutta, vaan päinvastoin: vapauden mukana tulee vastuu omista valinnoista.

Keskikoulun liikuntatunneilla kuulin joskus jonkun oppilastoverin kysyvän: ”Onko pakko?” Opettajamme vastasi siihen aina samalla lailla: ”Elämässä ei ole pakko kuin kuolema, ja sekin vain kerran.” Kaikki ymmärsivät, että sen lisäksi on hyvä kuitenkin tehdä jotakin sellaistakin, mitä ei ole pakko tehdä.

Lauri Jäntti
kirkkoherra
Lapinlahden seurakunta