Inhoan pesuainemainoksia. Niissä julistetaan, kuinka lika on hyväksi ja meidän pesuaineemme puhdistaa, olet sankariäiti, kun ostat tuotteitamme ja pyykkisi hohtaa. Näin vain kun ei ole tosielämässä. Sankariäitiys loppuu, kun pyykkikoneesta ei putkahdakaan mainoksen lupaamia hohtavan puhtaita ja tahrattomia vaatteita.

Tällaista maallinen vaeltaminen on, hyvin arkisten asioiden kanssa toimimista. Kun vaikkapa pyykkipäivästä yrittää selvitä, saatikka kevätsiivouksesta, voivat ajatukset olla kovin kaukana ”taivaallisista” ja hengellisistä asioista.

Tämän sunnuntain aihe on ”Taivaan kansalaisena maailmassa.” Se raottuu arkeemme sanomalla, että kaikki ei ole tässä näkyvässä, materiaalisessa maailmassa. On myös toinen todellisuus. Se julistaa, että kukaan meistä ei ole puhdas sisimmässään, jokaisella on sielussaan ”likatahroja”. Näihin tahroihin ei pure mikään maallinen pesu- tai tahranpoistoaine. Tätä likaa kutsutaan synniksi.

Synti sanana kertoo ihmisen syyllisyydestä ja siitä, että ihminen ei ole täydellinen, hän rikkoo niin lähimmäistään, itseään kuin Jumalaa vastaan.

”Taivaallinen tahranpoistoaine”? En nimittäisi Jeesuksen ristillä vuodattamaa uhriverta meidän syntiemme sovitukseksi ”taivaalliseksi tahranpoistoaineeksi”. Pikemminkin Kristuksen veri on lääke meidän synneillemme, lääke, joka auttaa meitä parantumaan syyllisyydestämme, kun kohtaamme rikkomuksemme itseämme, toisiamme ja Jumalaa vastaan. Kristuksen veri on anteeksiantamuksen ja anteeksisaamisen lahja meille jokaiselle. Se toimii vapauttavana voimana elämässämme ja tuo meidän elämäämme tietoisuuden siitä, että elämämme asiat eivät ole vain maallisia tapahtumaketjuja, vaan että meidän elämämme on Taivaallisen Isän oma. Vaikeimmallakin taipaleella elämässämme meillä on oikeus sulkeutua rakastavan Jumalan huolenpitoon ja uskoa, että viimeistä sanaa ei ole elämässämme vielä sanottu. Sen sanoo rakastava Jumala itse rakkaan Poikansa, Jeesuksen Kristuksen kautta.

Heli Heikkinen, pastori

Iisalmen ev.lut. seurakunta