Lapsena mietittiin mitä kaikkea voi laskea: ainakin määrää, mäkeä, vettä raanasta ja kissan pihalle. 

Mitä laskiaisena lasketaan?

Siihenkin voi vastata monella eri tavalla. Tutuin tapa on se, että lähdetään pulkan kanssa laskiaismäkeen. Ennen vanhaan toivottiin pitkää liukua ja sen myötä kesällä pitkiä pellavia.

Kirkollisempi tapa on laskeutua paastoon. Vähentää herkkuja, turhuutta, kiirettä ja stressiä, jotta elämässä olisi enemmän tilaa jollekin tärkeämmälle: vaikkapa rukoukselle ja lähimmäiselle.

Kolmanneksi laskiainen tarkoittaa päivien laskemista. Paastopäiviä ennen pääsiäistä on neljäkymmentä. Ne alkavat laskiaistiistain jälkeen ja niihin ei lasketa sunnuntaita, koska ne ovat ylösnousemuksen juhlapäiviä.

Neljäkymmentä päivää on oikeastaan armollisen lyhyt aika kokeilla yksinkertaisempaa elämäntapaa. Elämme kohtalaisessa yltäkylläisyydessä, johon aika usein kuuluu monenlaista turhuutta. On helppoa langeta kuluttamisen houkutuksiin ja hankkia liian kallista tai tarpeetonta.

Mehän elämme sillä, että tuotamme ja myymme toisillemme tavaroita ja palveluita. Mitä enemmän työlläsi on kysyntää, sitä paremmin pärjäät. Tämä yksinkertainen tosiasia on johtanut niinsanottuun kulutusyhteiskuntaan. Mitä enemmän ostamme, sitä paremmin meillä menee. Siksi yritämme kaikin keinoin edistää sitä että kauppa käy.

Joskus sillä on surulliset seuraukset. Joku velkaantuu liikaa ajatellessaan, että on hankittava kaikki se, mitä muillakin näyttää olevan. Joku suree sitä, ettei ole varaa ostaa lapsille niitä merkkivaatteita tai hienonta kännykkää, joita kaikki kehuvat.

Paastonaika kutsuu meitä laskemaan elämämme turhuuksia. Tarvitsemmeko todellakin tätä kaikkea? Onko se viimeisin malli ja suosituin merkki oikeasti parempi? Käytänkö aikaani liikaa hankkiakseni rahaa, jotta voisin ostaa sellaista jota en tarvitse ja joka ei tee minua onnellisemmaksi? Mikä elämässäni oikeasti tekee minut tyytyväiseksi, mitä oikeasti haluan elämältä?

Paasto on tämän pohtimista. Harva katuu kuolinvuoteellaan sitä, että teki liian vähän töitä tai hankki liian vähän rahaa ja tavaraa. Monet katuvat sitä, että viettivät liian vähän aikaa perheen ja rakkaiden ihmisten kanssa.

Paastonaika on katumuksen aikaa. On parempi katua silloin, kun vielä ehtii muuttaa jotakin.​

Lauri Jäntti
kirkkoherra
Lapinlahden seurakunta