Mitä arvostamme toisessa ihmisessä? Luotettavuutta, uskollisuutta, toisen ihmisen huomioon ottamista, auttavaisuutta. Arvostamisessamme on kaksi suuntaa. Toisten ihmisten käyttäytyminen meitä kohtaan ja oma käyttäytymisemme muita ihmisiä kohtaan. Toivomme varmasti, että osaisimme toimia molempiin suuntiin ja muut toimisivat samalla tavoin meitä kohtaan.

Tämän päivän evankeliumissa Jeesus puhuu meille uskollisesta huoneenhaltijasta, joka odottaa isäntänsä palaamista kotiin. Huoneenhaltija tekee uskollisesti tehtävänsä. Hän huolehtii isäntänsä palvelusväestä ja antaa heille ajallaan ruuan ja muun hyvinvoinnin. Hän ei aseta omaa etuaan kaiken edelle tai juhli isäntänsä kustannuksella.

Jeesuksen vertauksessa on meillekin tärkeitä näkökulmia. Mekin saamme nauttia isäntämme, Jumalamme antamista lahjoista: luonnosta, ruuasta, toisista ihmisistä, hyvästä mielestä tai auringon paisteesta. Olemme osallisia myös Jumalan erityisistä lahjoista: johdatuksesta, Jeesuksen opetuksista ja elämän työn hedelmistä ja iankaikkisesta elämästä.

Kaikille edellä mainitut asiat eivät ole Jumalan lahjoja vaan pikemminkin itsestään selvyyksiä. Ne kuuluvat luonnostaan tai lainsäädännön perusteella meille. Osa meistä ajattelee, ettei uskonto tai uskoon kuuluvat asiat ole mitään lahjoja, joista meidän kannattaisi olla kiitollisia. Ne eivät kuulu elämäämme. Selviämme ilman niitä.

Jeesuksen vertauksen taustalla on juuri tämä näkökulma. Hän herättää meitä pohtimaan elämän sisältöä. Elämä on lahjaa, jonka Jumala meille antaa. Parhaiten näemme sen elämän ääripäissä syntymässä ja kuolemassa. Elämään sisältyy niiden lisäksi paljon muutakin, jotka ovat Jumalasta lähtöisin. Jumala antaa meidän käyttää lahjojaan hyväksi. Hän odottaa meiltä vastavuoroisuutta lahjojen käytössä. Kiittäisimme Jumalaa hänen antamistaan lahjoista ja käyttäisimme niitä uskollisesti ja vastuullisesti hyväksemme.

Tärkeintä olisi, että ottaisimme Jumalan lahjoista tärkeimmän anteeksiantamuksen vastaan, jota hän Jeesuksessa meille tarjoaa. Se merkitsee oman syntisyyden ja Jumalan kaikkivaltiuden tunnustamista. Jumalan vastaan tulossa saame hänen lahjoistaan tärkeimmän omaksemme: uskon ja osallisuuden iankaikkisesta elämästä. Näiden varassa elämämme rakentuu ja kestää. Samalla olemme myös valmiita kohtaamaan isäntämme paluun aikojen lopulla. Jeesus ei tuomitse meitä kadotukseen viimeisellä tuomiolla vaan vie meidät kotiin Taivaaseen.

Luottamus ja uskollisuus kantavat meitä elämässä suhteessa toisiin ihmisiin ja Jumalaan. Niiden varassa voimme astua turvallisin mielin tähän päivään ja alkavaan viikkoon.

Janne Bovellan
kirkkoherra
Iisalmen seurakunta